perjantai 27. tammikuuta 2012

Afrikkalainen sikarutto

Maaseudun tulevaisuudesta löytyy lehtiartikkeli Venäjällä leviävästä afrikkalaisesta sikarutosta.Herkästi leviävää ruttoa on todettu Venäjällä noin tuhannen  kilometrin päässä Pietarista.

Suomessa sikaruttoa ei ole vielä todettu, mutta leviämisen riski kasvaa kokoajan. Helpoiten rutto leviäisi suomalaisiin sikatiloihin ihmisten kautta, joten tautisuojaus täytyy olla hyvin kunnossa. Tauti voi tarttua myös villisioista.

Itseäni surettaa, että kuinka taas suomalaista sikataloutta koetellaan, jos kyseinen rutto leviää Suomeen. Sikataloudella on muutenkin todella vaikeat ajat tällä hetkellä ja tällainen tauti aiheuttaisi mittavia tappioita Suomessa.

kuva: http://www.ngophotos.org/

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Lehmän poikiminen

Kun aloitin eläintenhoitajaksi opiskelemisen,minulla ei ollut paljoakaan kokemusta navetasta. Olen kyllä käynyt navetassa,mutta en ikinä ole tehnyt navettatöitä. Syksyllä pääsimme seuraamaan ensimmäistä kertaa lehmän poikimista ja se vasta olikin jännää. Koko luokkamme istui kahvihuoneessa ja seurasi jännittyneesti poikimistapahtumaa :D Monellehan se oli ensimmäinen kerta,kun näki vasikan syntyvän!


ylläoleva vasikka vanhempana

Ensimmäinen poikiminen,jota seurasin
Aluksi luulin,että tapahtuma voisi olla jotenkin ällöttävä tai kuvottava,mutta päinvastoin. Lähinnä sitä odotti innoissaan uutta tulokasta! Tapahtuma on kuitenkin nopeasti ohi(useimmiten). Aluksi luulin myös,että tilanteessa haistaisi veren tai muut nesteet,mutta vasikka ei oikeastaan haise yhtään millekään. Tämä selittynee sillä,että ennenhän villieläimet olisivat heti haistaneet,jos lehmä poikii.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Tehtävä

Syksyllä ensimmäinen tehtävä oli etsiä tietoa Suomessa olevista lihakarjaroduista.Yllätyin rotujen määrästä,vaikka osa näistä onkin todella harvinaisia vielä suomessa.Kaikki tiedot roduista kuvien kanssa löytyy Faban sivuilta

Aberdeen Angus(Ab)
-    Peräisin Skotlannista, Aberdeenshiren ja Angusin maakunnista
-    Luonnostaan nupoja, väriltään mustia
-    paino lehmät 600–800 kg, sonnit 1000–1250 kg
-    Rodulla on hyvät emo-ominaisuudet, menestyy vaatimattomissakin olosuhteissa
-    Vanhin suomeen tuotu lihakarjarotu
-    Alusta saakka pidetty hyvin suuressa arvossa erityisesti lihan laadun ja toisaalta muita rotuja paremman lihan marmoroitumisen vuoksi
-    Rotu on sopeutunut hyvin kaikkiin ilmastoihin
-    Ensimmäiset Aberdeen Angukset saapuivat Suomeen v.1951 Ruotsista

Blonde D’Aquitaine(Ba)
-    Peräisin Ranskasta, Aquitainen seudulta
-    Paino lehmät 700–900 kg, sonnit 1200–1400 kg
-    Väri vaihtelee kermanvaaleasta ruskeaan, Suomen blonde d’Aquitainet ovat sarvellisia, myös nupoja linjoja olemassa
-    Siroluisia, suurikokoisia ja pitkärunkoisia sekä teurasprosentti on korkea
-    Euroopan pisin karjarotu
-    Helpot poikimiset, suosittuja risteytyskäytössä
-    Saapunut Suomeen vuonna 1997

Charolais (Ch)
-    Peräisin Ranskasta, Charolais’n maakunnasta
-    Paino lehmät 700–950 kg, sonnit 1200–1400 kg
-    Väriltään ovat valkoisia tai kellertävän valkoisia
-    Rodusta on olemassa sekä sarvellisia että nupoja linjoja
-    Erittäin korkea lisäkasvukyky, ei rasvoitu helposti
-    Suomeen rotu tuotiin 1950- ja 1960 -lukujen taitteessa

Hereford(Hf)
-    Peräisin Englannista, Herefordshiren maakunnasta
-    Paino lehmät 600–850 kg, sonnit 1000–1300 kg
-    Väritykseltään punaruskeita, tyypillisesti valkoinen pää, rinta ja mahanalusta.
-    Rodusta on olemassa sekä nupoja että sarvellisia linjoja
-    Elinolosuhteiltaan varsin vaatimaton, hyödyntää luonnonlaitumia sekä karkearehuja erinomaisesti
-    Kookas ja kestävä rotu, hyvät emo-ominaisuudet
-    Tuotu Suomeen 1960 –luvulla


Highland Cattle eli ylämaan karja (Hc)
-    Peräisin Skotlannista, Ylämailta ja läntisiltä saarilta
-    Paino lehmät noin 500 kg, sonnit 800–900 kg
-    Väriltään tyypillisesti kullanruskea, mutta värivivahteita löytyy vaaleasta mustaan
-    Erinomaisen säänkestävä, nahka on kaksi kertaa tavallisen naudan nahkaa paksumpi ja sillä on kaksinkertainen karvapeite
-    Tulee toimeen hyvin vaatimattomissa olosuhteissa laihallakin laidunruoholla
-    Kehittyvät hitaasti ja saavuttavat sukukypsyyden muita rotuja myöhemmin, mutta ovat pitkäikäisiä, rodun emo-ominaisuudet ovat erinomaiset

Limousin(Li)
-    Peräisin Ranskasta, Limogesin maakunnasta
-    Paino lehmät 650–850 kg, sonnit 1100–1300 kg
-    Väriltään kullankeltainen tai –ruskea
-    Keskikokoinen liharotu, Suomessa rodun sarvellista linjaa on enemmän kuin nupoa linjaa
-    Rotu on tunnettu erinomaisesta lihaksikkuudesta, kasvattaa komeat lihakset pienemmällä rehumäärällä, kuin muut keskeiset liharodut
-    Ei rasvoitu helposti, hyvät teurasominaisuudet
-    Ensimmäinen Limousin-tuttavuus Suomessa oli Fanfaron-niminen sonni, jonka spermaa tuotiin 1970-luvun lopulla
-    Vuonna 1981 tuotiin ensimmäinen Limousin-sonni Tanskasta Suomeen.

Simmental(Si)
-    Peräisin Sveitsistä, Simme-joen laaksosta
-    Paino lehmät 700–950 kg, sonnit 1200–1400 kg
-    Väriltään eläimet ovat kirjavia valkoruskeita, löytyy sekä sarvellisia että nupoja
-    Tunnettuja hyvistä emo-ominaisuuksistaan, hyviä maidontuottajia, hyvä hedelmällisyys sekä taipumus kaksosvasikoihin
-    Hyväluonteisia ja niiden käsittely on helppoa
-    Suomeen ensimmäiset eläimet on tuotu vuonna 1990

Piemontese(Pi)
-    Peräisin Italiasta, Piemonten seudulta
-    Paino lehmät n. 650 kg, sonnit n. 1000 kg
-    Väriltään tummanharmaita, ohutnahkaisia ja siroluisia, ja rodun teurasprosentti on korkea
-    Käytetään lähinnä liharoduksi, mutta kotimaassaan sitä käytetään myös lypsyrotuna
-    Suomessa puhdasrotuisia lehmiä vain muutama, risteytyksiä jo kymmeniä
-    Rodun erikoispiirre on kaksoislihas, joka kehittyy vasikoille muutaman viikon ikäisenä, ei ole samassa määrin poikimisvaikeuksia kuin muilla kaksoislihaksen omaavilla roduilla.
-    Rotua on tuotu Suomeen 1990 -luvulta lähtien

Dexter(De)
-    Peräisin Irlannista, lounaisista maakunnista
-    Paino lehmät n. 350 kg, sonnit 500–600 kg
-    Eläimet ovat punaisen, ruskean tai mustan eri sävyisiä, sarvellisia
-    Hyvin pienikokoinen liharotu, hyvät emo-ominaisuudet
-    Ovat ketteriä, sopivat hyvin luonnonlaitumille
-    Kehittyy nopeasti pienestä koostaan huolimatta
-    Tullut Suomeen vasta hiljattain

Galloway(Ga)
-    Peräisin Skotlannista, Gallowayn seudulta
-    Paino lehmät 400–600 kg, sonnit 800–1000 kg
-    Ovat mustan, harmaan, ruskean tai valkoisen eri sävyisiä, olemassa myös kaksivärinen tyyppi, jolla on valkoinen vyökuvio
-    Luonnostaan nupoja
-    Sopii hyvin laitumelle ankaraankin ilmastoon paksun karvan ja tiiviin aluskarvan takia
-    Suomessa vielä harvinaisia, toistaiseksi vain risteytyseläiminä

Texas Longhorn (Lh)
-    Rodulle  tunnusomaista on pitkät sarvet, jotka voivat kasvaa jopa yli kahden metrin pituisiksi
-    Rodun alkuperäinen nimi on Longhorn Cattle (Longhorn-karja)
-    Rodun kannattajat pelastivat karjan sukupuutolta vuonna 1927, Rodun henkiinjäämisen ovat varmistaneet Texasin osavaltion karjankasvattajat, siksi rotua kutsutaan nykyään nimellä Texas Longhorn
-    Lehmän poikiminen on helppoa
-    Viihtyy kaikissa ilmastoissa
-    Karjan liha on vähärasvaista ja kolesterolitaso on alhainen
-    Rodun kasvatus alkanut Suomessa vuonna 2008 pakastetuista alkioista

Happy!

Torstaina meillä oli koulussa käytäntöä ja opettajamme Harri ojensi minulle paperilapun ja en meinannut uskoa silmiäni,mitä siinä luki!


Minä olin ollut kuukauden navettatyöntekijä joulukuussa! Palkinnoksi siitä tosiaan saa leffalipun ja kunniakirjan. Ensimmäinen kerran luokaltamme palkittiin marraskuussa kaksi henkilöä. Tapa jatkuu aina kesälomaan saakka,joten noin puolet ryhmästämme ehtii saada kunniakirjan kevääseen mennessä.

Itseäniä ajatus lähinnä nauratti,kun mietin mitä meidän aikanamme mokailimme navetalla: vasikat karkasivat,kun emme olleet sulkeneet karsinan ovea kunnolla ja lypsyllä muutama lehmä ei tyhjentynyt kunnolla.

Mutta tietenkin se on asenne,mikä ratkaisee. Minulle on aina tärkeää tehdä työni kunnolla ja yrittää parhaani,vaikka en aina osaisikaan kaikkea. Mutta silloin kysyminen on tärkeää. Ikinä en ole pelännyt työntekoa ja nautin fyysisestä työstä. Enemmän työpaikalla ärsyttää se,jos ei ole tekemistä.

Nyt on hyvä fiilis lähteä maanantaiaamuna taas navettavuoroon,kun tiedän,että asennettani ja työtäni arvostetaan :)