Minä olin ollut kuukauden navettatyöntekijä joulukuussa! Palkinnoksi siitä tosiaan saa leffalipun ja kunniakirjan. Ensimmäinen kerran luokaltamme palkittiin marraskuussa kaksi henkilöä. Tapa jatkuu aina kesälomaan saakka,joten noin puolet ryhmästämme ehtii saada kunniakirjan kevääseen mennessä.
Itseäniä ajatus lähinnä nauratti,kun mietin mitä meidän aikanamme mokailimme navetalla: vasikat karkasivat,kun emme olleet sulkeneet karsinan ovea kunnolla ja lypsyllä muutama lehmä ei tyhjentynyt kunnolla.
Mutta tietenkin se on asenne,mikä ratkaisee. Minulle on aina tärkeää tehdä työni kunnolla ja yrittää parhaani,vaikka en aina osaisikaan kaikkea. Mutta silloin kysyminen on tärkeää. Ikinä en ole pelännyt työntekoa ja nautin fyysisestä työstä. Enemmän työpaikalla ärsyttää se,jos ei ole tekemistä.
Nyt on hyvä fiilis lähteä maanantaiaamuna taas navettavuoroon,kun tiedän,että asennettani ja työtäni arvostetaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti