Tehtävä

Liitän tähän tekemäni tehtävän naudan kiimakierrosta ja hormoneista. Tekstissä on myös sian ja lampaan kiimakierrosta tietoa, sekä seminologin käynnistä.

Naudan kiimakierto ja hormonit

Hypotalamus sijaitsee isojen aivojen pohjalla ja se on ylin säätelykeskus. Hypotalamus ohjaa lisääntymistoimintoja mittaamalla mm. eläimen ravitsemustilaa ja olosuhteita. 

Jos olosuhteet tiineydelle ovat hyvät, vapautuu hypotalamuksen alueelta GnRH:ta, niin sanottua vapauttajahormonia.  Vapauttajahormoni aiheuttaa hormonien erittymisen (FSH, LH) ja pitää siten yllä kiimakiertoa. 

Aivolisäkkeen etulohko(adenohypofyysi) saa käskyn erittää FSH-hormonia (follikkelia stimuloivaa hormonia), joka kasvattaa munasarjoissa olevia munarakkuloita eli follikkeleita. Follikkeli erittää estrogeeniä, joka aiheuttaa kiiman ulkoiset oireet. 

Estrogeenin vaikutuksesta vapauttajahormonin eritys lisääntyy, joka saa aikaan lyhytaikaisen mutta voimakkaan LH-hormonin(lutenisoiva hormoni) erittymisen aivolisäkkeen etulohkosta. LH-hormonin vaikutuksesta follikkeli kypsyy ”loppuun” ja tapahtuu ovulaatio eli munarakkulasta vapautuu munasolu. Ovulaatio tapahtuu noin 25–30 tuntia kiiman alun jälkeen. Puhjenneesta follikkelista kehittyy heti keltarauhanen. Keltarauhanen erittää progesteronia eli keltarauhashormonia. Keltarauhanen ylläpitää kohdussa tiineydelle edullisia olosuhteita, joten keltarauhasvaiheessa ei esiinny kiimoja, paitsi häiriötiloissa.

Jos nauta ei ole tiineenä, keltarauhanen on toimintakykyinen kiimakierron 17. päivään asti, jolloin kohdun seinämän erittämä prostaglandiini-hormoni surkastuttaa keltarauhasen, progesteronin eritys laskee ja alkaa esikiima.

Sian kiimakierto

Emakolla kiimakierron pituus on normaalisti 18–25 vuorokautta(keskimäärin 21 vrk) Porsinut emakko tulee ns. vieroituskiimaan normaalisti n. 5 vuorokautta vieroituksen jälkeen.

Ensikon tulisi näyttää ensimmäinen kiimansa noin 6-7 kuukauden ikään mennessä. Sen jälkeen kiimakierto on sama kuin emakoilla.

Kiima jaetaan kolmeen eri vaiheeseen: esikiimaan, seisovaan kiimaan ja jälkikiimaan. Esikiima kestää 1-3 vuorokautta, jolloin emakko on yleensä levoton ja kiinnostus karjua kohtaan herää. Varsinainen kiima eli seisontakiima, johon emakko siemennetään, kestää 1-3 vuorokautta. Seisovassa kiimassa emakko jää seisomaan karjun, ihmisen tai toisen emakon stimuloinnista. Jälkikiima kestää 1-2 vuorokautta ja siinä emakko saattaa olla vielä levoton.

Sialla siis seisova kiima kestää kauemmin kuin naudoilla. Sialla ovulaatiossa munasarjoista vapautuu 10–30 munasolua, naudoilla yksi.

 

Lampaan kiimakierto

Lampailla siitoskausi on luonnonvaraisena syksyllä. Ensimmäiset kiimat 5 – 6 kk:n iässä, mutta astutus vasta 7-8 kk:n iässä. Kiiman kesto on 1 – 2 vrk, kiimojen väli 14 – 19 vrk, keskimäärin 17 vrk. Kiiman kestää 30 – 36 tuntia ja munasolu irtoaa 18 – 30 tuntia kiiman alusta.

Lampailla kiima siis kestää vähemmän aikaa kuin naudoilla. Kiimojen väli on kuitenkin lyhyempi. Lampaat tulevat (luonnonvaraisesti) kiimaan syksyllä, kun valo vähenee, naudoilla kiimakierto on jatkuva.

Seminologi

Seminologit tarjoavat esim. seuraavia palveluita: 

• Keinosiemennykset
• Tiineystarkastukset
• Korvamerkkien kiinnitys
• Tietoa käytössä olevista sonneista
• Välittää tietoa myytävistä eläimistä 

Siemennystilauksen voi tehdä puhelinsoitolla seminologipäivystykseen tai omalla tietokoneella suoraan Maatalouden Laskentakeskukseen.

Siemennystapahtumaa varten navetalla tulisi olla:

• puhdas ja tilava pöytä siemennysvälineille ja tietokoneelle
• siemennyskansio
• kuumaa vettä, saippua ja puhdas pyyhe
• pesumahdollisuus seminologin saappaille ja siemennysessulle

 Siemennystyö sujuu parhaiten omistajan ja seminologin yhteistyönä. Siemennettävä eläin kannattaa ottaa valmiiksi siemennyspaikkaan, niin että se ehtii rauhoittua ja seminologi voi sen heti siementää. Jotta nauta saadaan tiineeksi, on eduksi, että siemenannos saadaan rauhallisena olevan eläimen oikeaan paikkaan mahdollisimman nopeasti. Eläintenhoitaja avustaa siemennyksessä. Siemennettävä eläin on valmiina kiinni ja rauhoittunut ja sen takana on riittävästi tilaa työskentelyyn. Eläin ei saisi päästä liikkumaan sivusuunnassa. Toiset eläimet eivät saa päästä häiritsemän siemennystä, sekä kulkuväylien pitäisi olla avoimet. Siemennyksessä toinen käsi viedään peräsuoleen, koska pistoletti ohjataan kohdunkaulan läpi kohdunkaulan ja kohdun rajakohtaan, johon siemenet vapautetaan.

Tehtävä ammattietiikasta

Saimme alkuvuodesta tehtävän ammattietiikasta.

1 Mitkä ovat eläimen viisi vapautta? Miten ne näkyvät koulutilamme arjessa?

Eläinten viisi vapautta ovat:

1. Vapaus janosta ja nälästä

2. Vapaus epämukavuudesta

3. Vapaus kärsimyksestä, loukkaantumisista ja sairauksista

4. Vapaus lajityypilliseen käyttäytymiseen

5. Vapaus pelosta ja stressistä

Koulun tilalla eläimillä on aina tarjolla puhdasta vettä ja ne ruokitaan useita kertoja päivässä. Jokaisella eläimellä on oma turvallinen paikka, missä ne saavat olla rauhassa muiden lajitovereiden kanssa. Eläimet ovat terveitä ja jos eivät ole, asialle tehdään jotain. Tilat on suunniteltu niin, etteivät eläimet loukkaisi itseänsä. Eläinten tilat ovat avoimia ja niillä on seuranaan lajitovereita, joiden kanssa voi käyttäytyä lajityypillisesti. Eläimillä yritetään ylläpitää rutiineita, jotta stressiltä vältyttäisiin. Eläimiä täytyy käsitellä kunnioittavasti.

2. Millainen on hyvä eläinten hoitaja? Mikä omassa alassasi on parasta?

Minun mielestäni hyvä eläintenhoitaja on aidosti kiinnostunut eläimistä ja niiden hyvinvoinnista. Tietynlaista luonnetta pitää olla, jotta kestää myös sen, että joskus eläimiä myös kuolee ja niitä lopetetaan (varsinkin tuotantoeläinpuolella). Omia lemmikkejä on minun mielestäni pitänyt olla edes jossakin elämänvaiheessa.

Eläintenhoitajan täytyy tietää erilaisten eläinten ruokinnasta ja hoidosta perusasiat. Joustavuus on myös avainsana tällä alalla. Hyvällä hoitajalla täytyy olla varma ote työhönsä. Käytännön kokemus on erittäin tärkeää ja ilman sitä tällä alalla ei pärjää. Erilaisissa työtehtävissä eläintenhoitaja oppii eniten työstänsä.  Eläintenhoitaja oppii tunnistamaan myös oudosti käyttäytyvät eläimet ja osaa reagoida näihin muutoksiin.

Parasta tällä alalla on mielestäni se, että saan työskennellä eläinten parissa. Työ on monipuolista ja mikään päivä ei ole samanlainen. On ihanaa nähdä, että eläimillä on kaikki hyvin ja tietää, että itse voi ylläpitää sitä. Pidän myös siitä, että tällä alalla ei tarvitse istua pelkästään toimistossa.

3. Millaiset jatko-opintomahdollisuudet ovat alallasi? Miten voit kehittää omaa osaamista työssäsi?

Jatkokoulutusmahdollisuuksia löytyy ammattikorkeakouluista ja myös yliopistosta:

Kala- ja ympäristötalouden ko, Iktyonomi (AMK)

Maaseutuelinkeinojen ko, Agrologi (AMK)

Maatalous- ja metsätieteiden maisteri, kotieläintiede(Helsingin yliopisto)

Eläinlääketieteen lisensiaatti (Helsingin yliopisto, vaatii yo-tutkinnon)

Mahdollisuus on myös klinikkahoitajan tutkintoon.

Omasta mielenkiinnosta riippuen tarjolla on monipuolisesti korkeakouluopiskelumahdollisuuksia.

Omaa osaamistaan voi kehittää erilaisilla kursseilla tai jatkokoulutuksella korkeamman asteen oppilaitoksessa. Vaihtelevat työtehtävät ja erilaiset työpaikat antavat paljon lisää ammattitaitoja. Oma kiinnostus ja innokkuus vaikuttavat paljon siihen, kuinka osaavaksi eläintenhoitajaksi kouluttautuu.

4. Selvitä miten lehmä ja sika lopetetaan oikein. Mitä ajatuksia eläimen kuolema sinussa herättää? Voiko eläimen lopettamista harjoitella ennakkoon?

Eläimen lopetus on tehtävä mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Eläimen saa lopettaa vain sellainen henkilö, jolla on riittävä tieto ja taito toimenpiteen suorittamiseksi. Lopetus on tehtävä siten, että muut eläimet eivät häiriintyisi tapahtumasta

Nauta ja sika saadaan lopettaa joko ampumalla aivoihin tai tainnuttamalla ensin pulttipistoolilla, jonka jälkeen suoritetaan välittömästi verenlasku. Eläinlääkärillä on lupa lopettaa nauta myös lopetus- tai nukutusaineella.

Aion itse hakea eläinlääkäriksi ja tiedän, että tulevaisuuden ammatissani joudun lopettamaan satoja eläimiä. Tällä hetkellä ajatus hieman kauhistuttaa, mutta uskon, että lopettamiseenkin voi turtua ja jos tietää syyn, miksi eläin lopetetaan, niin uskon että tulen olemaan sujut asian kanssa. Olen itse lihansyöjä ja enkä voi sanoa, että pidän siitä, että eläimiä kuolee, mutta olen miettinyt asian niin, että en ajattele lihatuotantoeläimiä yksilöinä. Karu fakta on, että ihminen on lihansyöjä ja se on normaali tarpeemme. Emmehän voi kieltää esimerkiksi kissoja syömästä lintuja, joka on minusta ihan ok. Jos asian ajattelee oikein, eläinten kuoleminen tulee paljon helpommaksi. En silti itse haluaisi olla se, joka teurastaa eläimet ruoaksi.

Eläinten lopettamista ei voi harjoitella ennakkoon muuta kuin mielikuvilla. Minusta lopettamiseenkin voi oppia ja siitä ei tule enää niin suuri asia. Tunteita eläimiä kohtaan saa ja täytyy olla, enhän me muuten olisi tällä alalla.

 Lähteet:

http://www.farmit.net/kotielaein/elaeinten-lopetus-ja-keraeily/lopetus

http://www.mol.fi/avo/avo.htm

http://www.pellervo.fi/maatila/10_y01/tehoitaja.htm

http://www.virtuaali.info/module/index.php?oa_id=2

Navettavuoro 23.-25.3

Mulla tosiaan oli nyt aika peräkkäin kaksi navettavuoroa.

Aika perushommia oli koko viikonloppu, ainoaa uutta oli se, että laitoimme yhdelle lehmälle magnesiumia ja Pötsipotku-nimistä tahnaa. Minä sain laittaa sen lehmän suuhun, jännää!

Sunnuntaina alkoi yksi lehmä poikimaan ja sieltähän päättikin tulla sitten kaksoset. Ilta venyikin sitten vähän pidemmäksi, kun vasikat piti juottaa ja laittaa niille karsinat valmiiksi. Sain olla mukana nyt ensi kertaa lypsämässä ternimaitoa ja näin, miten kannukone kootaan. Vasikoiden nimeksi tulivat Jalo ja Janika.

Kaikki sujui hienosti, meillä oli hyvä porukka :) On kiva huomata, että alan osata käyttää jo koneitakin aika nopeasti ja hommat rutinoituvat yhä enemmän, mitä kauemmin niitä tekee. Harmi vaan, että kehoni fysiikka pistää vastaan, huonot nivelet eivät oikein sovi tuonne navettamaailmaan.

Mehiläishoitaja

Meille kävi viime viikolla puhumassa mehiläishoitaja omasta työstään ja esittelemässä tuotteitaan :) Otin muutamat kuvat papereista, jotka hän antoi meille

Hän antoi mehiläistenhoidosta jotenkin ihanan kuvan. Olen itse ollut hunajalle allerginen lapsena, joten en pidä siitä hirveästi eikä mehiläisetkään kyllä viehätä sillä tavalla, että tekisin mehiläistarhauksesta itselleni ammatin.

Hän korosti sitä, että kuinka luontoa oppii arvostamaan ja lukemaan aivan eri tavalla kun hoitaa mehiläisiä ja täytyy miettiä työtehtäviä, mitä tehdään milloinkin. Itselleni tuli siis tämän jälkeen aivan eri fiilikset kyseisestä alasta.

Syksyn opinnot

Opiskelen tosiaan maatalousalan perustutkintoa, eläintenhoidon koulutusohjelmaa. Maatalousalan perustutkintoon kuuluu siis monia koulutusohjelmia, esimerkiksi maatilatalouden koulutusohjelma, josta valmistuu maaseutuyrittäjäksi. Syksyllä ensimmäinen kurssi mitä kävimme läpi oli työskentely maatalousalalla, joka on pakollinen tutkinnonosa tässä tutkinnossa ja on siis yhteinen kaikissa näissä koulutusohjelmissa. Ajattelin tähän nyt laittaa pienet infopläjäykset, mitä me kävimme läpi syksyllä tästä tutkinnonosasta.

• Maatalous Suomessa
• Maatilan vuosikierto
• Kasvien kasvutekijät
• Perimä, kasvusto, ilmasto, maaperätekijät
• Ilmasto
• Halla,yöpakkaset,lumi
• Viljelyvyöhykkeet lämpösummien mukan 
• Maaperä
• Ojitus
• Kasvin ravinteet
• Makro- eli pääravinteet ja mikro- eli hivenravinteet
• Pääravinteita esim. hiili C, typpi N, fosfori P
• Hivenravinteita esim. boori B, kupari Cu
• Happamuus
• Ph

• Erilaiset maarakenteet
• Esimerkiksi savimaa, turvemaa
• Viljely
• Kaura, Ohra, Vehnä, Ruis 

Syksyllä suoritimme myös tähän tutkinnon osaan liittyen kolmen viikon työssäoppimiset, mistä olenkin jo aiemmin kirjoittanut.

Koko syksy siis meni tämän tutkinnonosan suorittamisesta, ainoastaan jotain satunnaisia yritys- ja opo-tunteja oli.

Yhteenvetona syksystä voisin sanoa, että parasta oli ehdottomasti kun pääsi tekemään käytännössä kaikkia hommia. Kyseinen teoria, mitä yläpuolella kirjoitin, oli ihan mielenkiintoista joltain osin, mutta en kuitenkaan ole maatalousalalle suuntaamassa enkä siis viljelemässä maata niin asiat jäivät kerran läpi käytäväksi ja unohtuvat varmasti minulta ainakin :D Eläintenhoito ja ruokkiminen alkoivat vasta lokakuulla toisen jaksossa. Kyseiset aiheet liittyvätkin vasta tutkinnonosaan nimeltä eläinten hoitaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen.

Navettavuorot 12-14.3

Olin tämän viikon alusta navettavuoroissa. Viimeksi olen ollut tammikuussa, joten alussa tuntui taas että ei muista yhtään mitään. Navettavuoroille en ota kameraa mukaan, koska siellä hommat pitää saada tehtyä ja en ehkä jaksaisikaan kuvailla niin töiden lomassa.

Olin vain yhden aamupäivän tallissa ja muuten lypsyllä ja hiehonavetassa hommissa. Tallissa on yksi juotettava karitsa ja kyllä huomaa, että se on täysin leimaantunut ihmisiin. Kyseinen karitsa huusi ihan koko ajan kun se näki, että ihminen astui sisälle. Mutta on se vaan niin suloinen tapaus :)

Tiistaina aamu- ja iltalypsyllä teimme mittalypsyn. Se ei ollut mikään virallinen, koska tietoja ei lähetetty mihinkään, vaan ne tulivat omaan käyttöön. Mitat otettiin ruokinnan vuoksi. Oli kiva päästä näkemään sekin. Lypsyllä ei ollut kauhean vaikeita lehmiä tällä kertaa, muutaman kanssa saa aina vähän taistella ja pelätä, että mitä ne oikein keksivät.

Olin yksi iltapäivä yksin hiehonavetassa ja ei herranjumala, mitä menoa. Aluksi kun päästin hiehot ulos, yksi päätti alkaa ryömiä parren metalliputken alta ulos. Kielsin sitä, se alkoi peruuttamaan, mutta eihän se mihinkään päässyt, kun toisella puolella oli samanlainen metalliputki ja se oli parsipaikassaan poikittain. Siinä sitten aloin työntämään sitä takapäästä, että se menisi parteen oikeinpäin, mutta tämä vaihe olikin jo vähän hankalaa, kun se eläin painaa hiukkasen enemmän kuin minä ja se on siinä perse pystyssä eikä halua kääntyä :D Loppujen lopuksi sain sen takapäätä kääntymään sen verran, että se pystyi peruuttamaan pois siitä. Mutta ei tässä vielä kaikki! Hoidin tosiaan hiehopuolella kaikki ruokinnat ja siivoukset ja ne menivät hyvin. Sitten aloin ottamaan hiehoja sisälle ja taas oli ongelmia :D Muutama niistä ei halunnut mennä parteen ja juoksivat vain käytävällä. Sitten yksi hieho päätti mennä jo parteen missä oli toinen ja eivätkä kumpikaan sitten halunneet liikkua mihinkään. Minä siinä sitten 156 senttisenä koviksena koitan huutaa niille jääräpäille ja saada niitä edes jonnekin. Selvisin kuitenkin voittajana ja kaikki menivät lopulta oikeille paikoille :D

Fiilikset navettajaksosta olivat hyvät, meitä oli kolme ja kaikki tekivät hyvin hommia ja oli mukava työskennellä kaikkien kanssa. Minusta alkaa tuntumaan että hommat alkavat sujumaan jo hieman rutiinilla, mikä on hienoa :) Ensi viikolla minulla on taas 3 päivää navettavuoroja ja on kiva, että tiedot eivät pääse unohtumaan vaan pääsee melkein heti uusiksi töihin.

Ratsastusta 15.2

Pidin kahdelle koulukaverilleni ratsastustunnin koulun hevosilla :) Tässä kuvasatoa:

Masentunut E ja Lissu :D

M ratsastaa Helyllä

Ratsastus meni ihan ok, kunnes Lissu astui kentällä jotenkin huonosti ja loukkasi jalkansa todella pahasti. Asiahan ei ole mikään uusi, Lissulla on kyseisessä jalassa ollut todella paha jännevamma ja se ei ikinä ole toipunut siitä. Lissu on paljon siis kärsinyt jalkansa vuoksi. Ratsastustunti loppuikin siihen, itse hyppäsin hetkeksi vielä Helyn selkään ja ratsastelin vielä pihassa :) Hevosen selkään on aina ihana päästä!

Seuraavana päivänä meillä olikin käytännönpäivä ja Harri sanoi, että hevoset lähtevät sitten ensi viikolla pois. Lissu meni teuraaksi jalkansa vuoksi ja siksi, ettei se sopinut luonteensa puolesta koulutilalle. Hely myytiin eteenpäin ja se on kuulemma pärjännyt oikein mainiosti uudessa kodissaan :)

Käytännönpäivä 8.3

Kameraa minulla ei ollut tällä kertaa mukana, harmi :/

Aamulla päivä aloiteltin lehmien harjaamisella. Kävimme myös läpi nimikkolehmiemme papereita, kirjoitan niistä tehtävistä lisää kun teen postauksen "omasta" lehmästäni :) Kävimme läpi taas kuntoluokitusta, joka on ihan kiva, että muistaa taas kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin.

Koululla kävi nyt sorkkahoitajat ja pääsimme seuraamaan heidän työskentelyään :) Aika hurjaltahan se näytti aluksi, itse en olisi mitenkään uskaltanut leikata sorkista niin paljoa pois. Lehmillä kuitenkin näki minun mielestäni helpommin, että missä kynsiaines loppui ja siis myös sen, mitä ei saanut enää leikata. Koululla aikaisemmin leikkasimme muutaman lampaan sorkat ja molempien vuohien. Silloin minusta tuntui, ettei sitä rajaa näe millään :D Mutta tekemällä oppii!

Tallilla punnitsimme karitsat ja siivosimme lampaiden karsinat. Harmi kun minulla ei ole kunnon kuvia karitsoista, otin niistä heti kuvia, kun ne syntyivät, mutta kaikki olivat niin tärähtäneitä!Kyseinen kuva on otettu 15.2 ja kuvassa on ensimmäinen karitsa, joka syntyi.  Iltapäivällä vielä täytimme tietokoneella ilmoitukset karitsojen syntymästä.

Hyvät nettisivut

Meillä oli koulussa pari viikkoa sitten koulumme pieneläinklinikan eläinlääkärin tunti ja hän antoi yhden hyvän nettisivun, mistä kannattaa hakea tietoa tuotantoeläinten eläintaudesta. Tutustumisen arvoinen sivu :)

Kyseessä on Eläintautien torjuntayhdistys ETT

Tutustumisen arvoinen sivu :) Ainakin minulle, jolla on hirveä hinku juuri klinikkapuolelle töihin.