Lopetus

Tämä blogi lopetetaan, koska tämä tyttö pääsi opiskelemaan eläinlääkäriksi, joten eläintenhoitajaopiskelut keskeytyivät ja niin myös tämän portfolion teko!

Ensimmäinen työssäoppimispäivä

Ajattelin tehdä tästä ensimmäisestä työssäoppimispäivästä nyt tällaisen oman postauksen, jatkossa tulee varmaan aina muutama päivä kerrallaan, ellei tapahdu jotain todella mielenkiintoista.

Työajat 26.6: 5.15-8.40, 14.30-18.30

Olin tänään sekä aamu- että iltalypsyllä. Navetalla olen tosiaan viimeksi ollut töissä maaliskuulla, joten lypsyllä lähinnä palauttelin asioita mieleen. Ekaa kertaa sain viedä myös lehmät laitumelle(vein ne sekä aamu- ja iltalypsyn jälkeen) Yllätyin, kuinka kiltisti kaikki kulkivat, eikä lehmiä tarvinnu paljon pakottaa. Aamulla punnitsimme muutamat vasikat ja siirtelimme niitä uusiin karsinoihin.

Iltanavetalla pääsin katsomaan tallin hommia, nekin ovat muuttuneet niin paljon kesän aikana. Ruokittiin lampaat, siivottiin pässikaritsojen heinäteline ja hoidettiin kanat. Jouduimme lopettamaan myös yhden kanan. Kana oli aika heikossa kunnossa, sillä oli maha sekaisin ja se oli ilmeisesti aika vanha, joten lähinnä teimme sille palveluksen. Kuollut kana ei ollutkaan niin ällöttävä, kuin luulin, vaikka tulin paikalle vasta sitten kun kana oli jo kuollut.

Ilta kuluikin sitten maitobaarin asiakkaita palvellessa. Viihdyn kassalla erittäin hyvin, koska käteni ei tosiaan ole täydessä iskussa, niin en tykkää kantaa ihmisten maitokannuja. Ja haluan paljon asiakaspalvelukokemusta.

Eka työpäivä oli aika normaali, mitä navettavuorot ovat olleet muutenkin. Toivon,että tässä viikkojen aikana tehtävistä tulee rutiineja ja osaisin hommat sujuvasti!

Pieneläintilan hoitoviikko

Mulla ja kahdella mun luokkakaverilla oli pari viikkoa sitten pieneläintilan hoitoviikko ja tässä kuvia siitä

Degu

Marsu

Sirkkoja,liskojen ruokaa

Vesiagama

Keräilen sirkkoja lattialta :D

Ruokahetki

Marsujen häkin siivous

Siperian maaoravien häkin siivous

 Aion erikoistua ensi vuonna pieneläimiin, joten tämä viikko oli tosi tärkeä oman opiskelun kannalta. Oli kiva oppia huolehtimaan niistäkin. Itselläni on tosi vähän kokemuksia jyrsijöistä, joten toivon, että ensi vuonna opin niistä paljon lisää :)

Hoitoviikolla en oppinut mitään uutta, mutta olen tyytyväinen, että pääsin tekemään kyseisiä hommia ja tiedän eläinten päivittäiset hoitorutiinit.

Tehtävä

Liitän tähän tekemäni tehtävän naudan kiimakierrosta ja hormoneista. Tekstissä on myös sian ja lampaan kiimakierrosta tietoa, sekä seminologin käynnistä.

Naudan kiimakierto ja hormonit

Hypotalamus sijaitsee isojen aivojen pohjalla ja se on ylin säätelykeskus. Hypotalamus ohjaa lisääntymistoimintoja mittaamalla mm. eläimen ravitsemustilaa ja olosuhteita. 

Jos olosuhteet tiineydelle ovat hyvät, vapautuu hypotalamuksen alueelta GnRH:ta, niin sanottua vapauttajahormonia.  Vapauttajahormoni aiheuttaa hormonien erittymisen (FSH, LH) ja pitää siten yllä kiimakiertoa. 

Aivolisäkkeen etulohko(adenohypofyysi) saa käskyn erittää FSH-hormonia (follikkelia stimuloivaa hormonia), joka kasvattaa munasarjoissa olevia munarakkuloita eli follikkeleita. Follikkeli erittää estrogeeniä, joka aiheuttaa kiiman ulkoiset oireet. 

Estrogeenin vaikutuksesta vapauttajahormonin eritys lisääntyy, joka saa aikaan lyhytaikaisen mutta voimakkaan LH-hormonin(lutenisoiva hormoni) erittymisen aivolisäkkeen etulohkosta. LH-hormonin vaikutuksesta follikkeli kypsyy ”loppuun” ja tapahtuu ovulaatio eli munarakkulasta vapautuu munasolu. Ovulaatio tapahtuu noin 25–30 tuntia kiiman alun jälkeen. Puhjenneesta follikkelista kehittyy heti keltarauhanen. Keltarauhanen erittää progesteronia eli keltarauhashormonia. Keltarauhanen ylläpitää kohdussa tiineydelle edullisia olosuhteita, joten keltarauhasvaiheessa ei esiinny kiimoja, paitsi häiriötiloissa.

Jos nauta ei ole tiineenä, keltarauhanen on toimintakykyinen kiimakierron 17. päivään asti, jolloin kohdun seinämän erittämä prostaglandiini-hormoni surkastuttaa keltarauhasen, progesteronin eritys laskee ja alkaa esikiima.

Sian kiimakierto

Emakolla kiimakierron pituus on normaalisti 18–25 vuorokautta(keskimäärin 21 vrk) Porsinut emakko tulee ns. vieroituskiimaan normaalisti n. 5 vuorokautta vieroituksen jälkeen.

Ensikon tulisi näyttää ensimmäinen kiimansa noin 6-7 kuukauden ikään mennessä. Sen jälkeen kiimakierto on sama kuin emakoilla.

Kiima jaetaan kolmeen eri vaiheeseen: esikiimaan, seisovaan kiimaan ja jälkikiimaan. Esikiima kestää 1-3 vuorokautta, jolloin emakko on yleensä levoton ja kiinnostus karjua kohtaan herää. Varsinainen kiima eli seisontakiima, johon emakko siemennetään, kestää 1-3 vuorokautta. Seisovassa kiimassa emakko jää seisomaan karjun, ihmisen tai toisen emakon stimuloinnista. Jälkikiima kestää 1-2 vuorokautta ja siinä emakko saattaa olla vielä levoton.

Sialla siis seisova kiima kestää kauemmin kuin naudoilla. Sialla ovulaatiossa munasarjoista vapautuu 10–30 munasolua, naudoilla yksi.

 

Lampaan kiimakierto

Lampailla siitoskausi on luonnonvaraisena syksyllä. Ensimmäiset kiimat 5 – 6 kk:n iässä, mutta astutus vasta 7-8 kk:n iässä. Kiiman kesto on 1 – 2 vrk, kiimojen väli 14 – 19 vrk, keskimäärin 17 vrk. Kiiman kestää 30 – 36 tuntia ja munasolu irtoaa 18 – 30 tuntia kiiman alusta.

Lampailla kiima siis kestää vähemmän aikaa kuin naudoilla. Kiimojen väli on kuitenkin lyhyempi. Lampaat tulevat (luonnonvaraisesti) kiimaan syksyllä, kun valo vähenee, naudoilla kiimakierto on jatkuva.

Seminologi

Seminologit tarjoavat esim. seuraavia palveluita: 

• Keinosiemennykset
• Tiineystarkastukset
• Korvamerkkien kiinnitys
• Tietoa käytössä olevista sonneista
• Välittää tietoa myytävistä eläimistä 

Siemennystilauksen voi tehdä puhelinsoitolla seminologipäivystykseen tai omalla tietokoneella suoraan Maatalouden Laskentakeskukseen.

Siemennystapahtumaa varten navetalla tulisi olla:

• puhdas ja tilava pöytä siemennysvälineille ja tietokoneelle
• siemennyskansio
• kuumaa vettä, saippua ja puhdas pyyhe
• pesumahdollisuus seminologin saappaille ja siemennysessulle

 Siemennystyö sujuu parhaiten omistajan ja seminologin yhteistyönä. Siemennettävä eläin kannattaa ottaa valmiiksi siemennyspaikkaan, niin että se ehtii rauhoittua ja seminologi voi sen heti siementää. Jotta nauta saadaan tiineeksi, on eduksi, että siemenannos saadaan rauhallisena olevan eläimen oikeaan paikkaan mahdollisimman nopeasti. Eläintenhoitaja avustaa siemennyksessä. Siemennettävä eläin on valmiina kiinni ja rauhoittunut ja sen takana on riittävästi tilaa työskentelyyn. Eläin ei saisi päästä liikkumaan sivusuunnassa. Toiset eläimet eivät saa päästä häiritsemän siemennystä, sekä kulkuväylien pitäisi olla avoimet. Siemennyksessä toinen käsi viedään peräsuoleen, koska pistoletti ohjataan kohdunkaulan läpi kohdunkaulan ja kohdun rajakohtaan, johon siemenet vapautetaan.

Tehtävä ammattietiikasta

Saimme alkuvuodesta tehtävän ammattietiikasta.

1 Mitkä ovat eläimen viisi vapautta? Miten ne näkyvät koulutilamme arjessa?

Eläinten viisi vapautta ovat:

1. Vapaus janosta ja nälästä

2. Vapaus epämukavuudesta

3. Vapaus kärsimyksestä, loukkaantumisista ja sairauksista

4. Vapaus lajityypilliseen käyttäytymiseen

5. Vapaus pelosta ja stressistä

Koulun tilalla eläimillä on aina tarjolla puhdasta vettä ja ne ruokitaan useita kertoja päivässä. Jokaisella eläimellä on oma turvallinen paikka, missä ne saavat olla rauhassa muiden lajitovereiden kanssa. Eläimet ovat terveitä ja jos eivät ole, asialle tehdään jotain. Tilat on suunniteltu niin, etteivät eläimet loukkaisi itseänsä. Eläinten tilat ovat avoimia ja niillä on seuranaan lajitovereita, joiden kanssa voi käyttäytyä lajityypillisesti. Eläimillä yritetään ylläpitää rutiineita, jotta stressiltä vältyttäisiin. Eläimiä täytyy käsitellä kunnioittavasti.

2. Millainen on hyvä eläinten hoitaja? Mikä omassa alassasi on parasta?

Minun mielestäni hyvä eläintenhoitaja on aidosti kiinnostunut eläimistä ja niiden hyvinvoinnista. Tietynlaista luonnetta pitää olla, jotta kestää myös sen, että joskus eläimiä myös kuolee ja niitä lopetetaan (varsinkin tuotantoeläinpuolella). Omia lemmikkejä on minun mielestäni pitänyt olla edes jossakin elämänvaiheessa.

Eläintenhoitajan täytyy tietää erilaisten eläinten ruokinnasta ja hoidosta perusasiat. Joustavuus on myös avainsana tällä alalla. Hyvällä hoitajalla täytyy olla varma ote työhönsä. Käytännön kokemus on erittäin tärkeää ja ilman sitä tällä alalla ei pärjää. Erilaisissa työtehtävissä eläintenhoitaja oppii eniten työstänsä.  Eläintenhoitaja oppii tunnistamaan myös oudosti käyttäytyvät eläimet ja osaa reagoida näihin muutoksiin.

Parasta tällä alalla on mielestäni se, että saan työskennellä eläinten parissa. Työ on monipuolista ja mikään päivä ei ole samanlainen. On ihanaa nähdä, että eläimillä on kaikki hyvin ja tietää, että itse voi ylläpitää sitä. Pidän myös siitä, että tällä alalla ei tarvitse istua pelkästään toimistossa.

3. Millaiset jatko-opintomahdollisuudet ovat alallasi? Miten voit kehittää omaa osaamista työssäsi?

Jatkokoulutusmahdollisuuksia löytyy ammattikorkeakouluista ja myös yliopistosta:

Kala- ja ympäristötalouden ko, Iktyonomi (AMK)

Maaseutuelinkeinojen ko, Agrologi (AMK)

Maatalous- ja metsätieteiden maisteri, kotieläintiede(Helsingin yliopisto)

Eläinlääketieteen lisensiaatti (Helsingin yliopisto, vaatii yo-tutkinnon)

Mahdollisuus on myös klinikkahoitajan tutkintoon.

Omasta mielenkiinnosta riippuen tarjolla on monipuolisesti korkeakouluopiskelumahdollisuuksia.

Omaa osaamistaan voi kehittää erilaisilla kursseilla tai jatkokoulutuksella korkeamman asteen oppilaitoksessa. Vaihtelevat työtehtävät ja erilaiset työpaikat antavat paljon lisää ammattitaitoja. Oma kiinnostus ja innokkuus vaikuttavat paljon siihen, kuinka osaavaksi eläintenhoitajaksi kouluttautuu.

4. Selvitä miten lehmä ja sika lopetetaan oikein. Mitä ajatuksia eläimen kuolema sinussa herättää? Voiko eläimen lopettamista harjoitella ennakkoon?

Eläimen lopetus on tehtävä mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Eläimen saa lopettaa vain sellainen henkilö, jolla on riittävä tieto ja taito toimenpiteen suorittamiseksi. Lopetus on tehtävä siten, että muut eläimet eivät häiriintyisi tapahtumasta

Nauta ja sika saadaan lopettaa joko ampumalla aivoihin tai tainnuttamalla ensin pulttipistoolilla, jonka jälkeen suoritetaan välittömästi verenlasku. Eläinlääkärillä on lupa lopettaa nauta myös lopetus- tai nukutusaineella.

Aion itse hakea eläinlääkäriksi ja tiedän, että tulevaisuuden ammatissani joudun lopettamaan satoja eläimiä. Tällä hetkellä ajatus hieman kauhistuttaa, mutta uskon, että lopettamiseenkin voi turtua ja jos tietää syyn, miksi eläin lopetetaan, niin uskon että tulen olemaan sujut asian kanssa. Olen itse lihansyöjä ja enkä voi sanoa, että pidän siitä, että eläimiä kuolee, mutta olen miettinyt asian niin, että en ajattele lihatuotantoeläimiä yksilöinä. Karu fakta on, että ihminen on lihansyöjä ja se on normaali tarpeemme. Emmehän voi kieltää esimerkiksi kissoja syömästä lintuja, joka on minusta ihan ok. Jos asian ajattelee oikein, eläinten kuoleminen tulee paljon helpommaksi. En silti itse haluaisi olla se, joka teurastaa eläimet ruoaksi.

Eläinten lopettamista ei voi harjoitella ennakkoon muuta kuin mielikuvilla. Minusta lopettamiseenkin voi oppia ja siitä ei tule enää niin suuri asia. Tunteita eläimiä kohtaan saa ja täytyy olla, enhän me muuten olisi tällä alalla.

 Lähteet:

http://www.farmit.net/kotielaein/elaeinten-lopetus-ja-keraeily/lopetus

http://www.mol.fi/avo/avo.htm

http://www.pellervo.fi/maatila/10_y01/tehoitaja.htm

http://www.virtuaali.info/module/index.php?oa_id=2

Navettavuoro 23.-25.3

Mulla tosiaan oli nyt aika peräkkäin kaksi navettavuoroa.

Aika perushommia oli koko viikonloppu, ainoaa uutta oli se, että laitoimme yhdelle lehmälle magnesiumia ja Pötsipotku-nimistä tahnaa. Minä sain laittaa sen lehmän suuhun, jännää!

Sunnuntaina alkoi yksi lehmä poikimaan ja sieltähän päättikin tulla sitten kaksoset. Ilta venyikin sitten vähän pidemmäksi, kun vasikat piti juottaa ja laittaa niille karsinat valmiiksi. Sain olla mukana nyt ensi kertaa lypsämässä ternimaitoa ja näin, miten kannukone kootaan. Vasikoiden nimeksi tulivat Jalo ja Janika.

Kaikki sujui hienosti, meillä oli hyvä porukka :) On kiva huomata, että alan osata käyttää jo koneitakin aika nopeasti ja hommat rutinoituvat yhä enemmän, mitä kauemmin niitä tekee. Harmi vaan, että kehoni fysiikka pistää vastaan, huonot nivelet eivät oikein sovi tuonne navettamaailmaan.

Mehiläishoitaja

Meille kävi viime viikolla puhumassa mehiläishoitaja omasta työstään ja esittelemässä tuotteitaan :) Otin muutamat kuvat papereista, jotka hän antoi meille

Hän antoi mehiläistenhoidosta jotenkin ihanan kuvan. Olen itse ollut hunajalle allerginen lapsena, joten en pidä siitä hirveästi eikä mehiläisetkään kyllä viehätä sillä tavalla, että tekisin mehiläistarhauksesta itselleni ammatin.

Hän korosti sitä, että kuinka luontoa oppii arvostamaan ja lukemaan aivan eri tavalla kun hoitaa mehiläisiä ja täytyy miettiä työtehtäviä, mitä tehdään milloinkin. Itselleni tuli siis tämän jälkeen aivan eri fiilikset kyseisestä alasta.

Syksyn opinnot

Opiskelen tosiaan maatalousalan perustutkintoa, eläintenhoidon koulutusohjelmaa. Maatalousalan perustutkintoon kuuluu siis monia koulutusohjelmia, esimerkiksi maatilatalouden koulutusohjelma, josta valmistuu maaseutuyrittäjäksi. Syksyllä ensimmäinen kurssi mitä kävimme läpi oli työskentely maatalousalalla, joka on pakollinen tutkinnonosa tässä tutkinnossa ja on siis yhteinen kaikissa näissä koulutusohjelmissa. Ajattelin tähän nyt laittaa pienet infopläjäykset, mitä me kävimme läpi syksyllä tästä tutkinnonosasta.

• Maatalous Suomessa
• Maatilan vuosikierto
• Kasvien kasvutekijät
• Perimä, kasvusto, ilmasto, maaperätekijät
• Ilmasto
• Halla,yöpakkaset,lumi
• Viljelyvyöhykkeet lämpösummien mukan 
• Maaperä
• Ojitus
• Kasvin ravinteet
• Makro- eli pääravinteet ja mikro- eli hivenravinteet
• Pääravinteita esim. hiili C, typpi N, fosfori P
• Hivenravinteita esim. boori B, kupari Cu
• Happamuus
• Ph

• Erilaiset maarakenteet
• Esimerkiksi savimaa, turvemaa
• Viljely
• Kaura, Ohra, Vehnä, Ruis 

Syksyllä suoritimme myös tähän tutkinnon osaan liittyen kolmen viikon työssäoppimiset, mistä olenkin jo aiemmin kirjoittanut.

Koko syksy siis meni tämän tutkinnonosan suorittamisesta, ainoastaan jotain satunnaisia yritys- ja opo-tunteja oli.

Yhteenvetona syksystä voisin sanoa, että parasta oli ehdottomasti kun pääsi tekemään käytännössä kaikkia hommia. Kyseinen teoria, mitä yläpuolella kirjoitin, oli ihan mielenkiintoista joltain osin, mutta en kuitenkaan ole maatalousalalle suuntaamassa enkä siis viljelemässä maata niin asiat jäivät kerran läpi käytäväksi ja unohtuvat varmasti minulta ainakin :D Eläintenhoito ja ruokkiminen alkoivat vasta lokakuulla toisen jaksossa. Kyseiset aiheet liittyvätkin vasta tutkinnonosaan nimeltä eläinten hoitaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen.

Navettavuorot 12-14.3

Olin tämän viikon alusta navettavuoroissa. Viimeksi olen ollut tammikuussa, joten alussa tuntui taas että ei muista yhtään mitään. Navettavuoroille en ota kameraa mukaan, koska siellä hommat pitää saada tehtyä ja en ehkä jaksaisikaan kuvailla niin töiden lomassa.

Olin vain yhden aamupäivän tallissa ja muuten lypsyllä ja hiehonavetassa hommissa. Tallissa on yksi juotettava karitsa ja kyllä huomaa, että se on täysin leimaantunut ihmisiin. Kyseinen karitsa huusi ihan koko ajan kun se näki, että ihminen astui sisälle. Mutta on se vaan niin suloinen tapaus :)

Tiistaina aamu- ja iltalypsyllä teimme mittalypsyn. Se ei ollut mikään virallinen, koska tietoja ei lähetetty mihinkään, vaan ne tulivat omaan käyttöön. Mitat otettiin ruokinnan vuoksi. Oli kiva päästä näkemään sekin. Lypsyllä ei ollut kauhean vaikeita lehmiä tällä kertaa, muutaman kanssa saa aina vähän taistella ja pelätä, että mitä ne oikein keksivät.

Olin yksi iltapäivä yksin hiehonavetassa ja ei herranjumala, mitä menoa. Aluksi kun päästin hiehot ulos, yksi päätti alkaa ryömiä parren metalliputken alta ulos. Kielsin sitä, se alkoi peruuttamaan, mutta eihän se mihinkään päässyt, kun toisella puolella oli samanlainen metalliputki ja se oli parsipaikassaan poikittain. Siinä sitten aloin työntämään sitä takapäästä, että se menisi parteen oikeinpäin, mutta tämä vaihe olikin jo vähän hankalaa, kun se eläin painaa hiukkasen enemmän kuin minä ja se on siinä perse pystyssä eikä halua kääntyä :D Loppujen lopuksi sain sen takapäätä kääntymään sen verran, että se pystyi peruuttamaan pois siitä. Mutta ei tässä vielä kaikki! Hoidin tosiaan hiehopuolella kaikki ruokinnat ja siivoukset ja ne menivät hyvin. Sitten aloin ottamaan hiehoja sisälle ja taas oli ongelmia :D Muutama niistä ei halunnut mennä parteen ja juoksivat vain käytävällä. Sitten yksi hieho päätti mennä jo parteen missä oli toinen ja eivätkä kumpikaan sitten halunneet liikkua mihinkään. Minä siinä sitten 156 senttisenä koviksena koitan huutaa niille jääräpäille ja saada niitä edes jonnekin. Selvisin kuitenkin voittajana ja kaikki menivät lopulta oikeille paikoille :D

Fiilikset navettajaksosta olivat hyvät, meitä oli kolme ja kaikki tekivät hyvin hommia ja oli mukava työskennellä kaikkien kanssa. Minusta alkaa tuntumaan että hommat alkavat sujumaan jo hieman rutiinilla, mikä on hienoa :) Ensi viikolla minulla on taas 3 päivää navettavuoroja ja on kiva, että tiedot eivät pääse unohtumaan vaan pääsee melkein heti uusiksi töihin.

Ratsastusta 15.2

Pidin kahdelle koulukaverilleni ratsastustunnin koulun hevosilla :) Tässä kuvasatoa:

Masentunut E ja Lissu :D

M ratsastaa Helyllä

Ratsastus meni ihan ok, kunnes Lissu astui kentällä jotenkin huonosti ja loukkasi jalkansa todella pahasti. Asiahan ei ole mikään uusi, Lissulla on kyseisessä jalassa ollut todella paha jännevamma ja se ei ikinä ole toipunut siitä. Lissu on paljon siis kärsinyt jalkansa vuoksi. Ratsastustunti loppuikin siihen, itse hyppäsin hetkeksi vielä Helyn selkään ja ratsastelin vielä pihassa :) Hevosen selkään on aina ihana päästä!

Seuraavana päivänä meillä olikin käytännönpäivä ja Harri sanoi, että hevoset lähtevät sitten ensi viikolla pois. Lissu meni teuraaksi jalkansa vuoksi ja siksi, ettei se sopinut luonteensa puolesta koulutilalle. Hely myytiin eteenpäin ja se on kuulemma pärjännyt oikein mainiosti uudessa kodissaan :)

Käytännönpäivä 8.3

Kameraa minulla ei ollut tällä kertaa mukana, harmi :/

Aamulla päivä aloiteltin lehmien harjaamisella. Kävimme myös läpi nimikkolehmiemme papereita, kirjoitan niistä tehtävistä lisää kun teen postauksen "omasta" lehmästäni :) Kävimme läpi taas kuntoluokitusta, joka on ihan kiva, että muistaa taas kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin.

Koululla kävi nyt sorkkahoitajat ja pääsimme seuraamaan heidän työskentelyään :) Aika hurjaltahan se näytti aluksi, itse en olisi mitenkään uskaltanut leikata sorkista niin paljoa pois. Lehmillä kuitenkin näki minun mielestäni helpommin, että missä kynsiaines loppui ja siis myös sen, mitä ei saanut enää leikata. Koululla aikaisemmin leikkasimme muutaman lampaan sorkat ja molempien vuohien. Silloin minusta tuntui, ettei sitä rajaa näe millään :D Mutta tekemällä oppii!

Tallilla punnitsimme karitsat ja siivosimme lampaiden karsinat. Harmi kun minulla ei ole kunnon kuvia karitsoista, otin niistä heti kuvia, kun ne syntyivät, mutta kaikki olivat niin tärähtäneitä!Kyseinen kuva on otettu 15.2 ja kuvassa on ensimmäinen karitsa, joka syntyi.  Iltapäivällä vielä täytimme tietokoneella ilmoitukset karitsojen syntymästä.

Hyvät nettisivut

Meillä oli koulussa pari viikkoa sitten koulumme pieneläinklinikan eläinlääkärin tunti ja hän antoi yhden hyvän nettisivun, mistä kannattaa hakea tietoa tuotantoeläinten eläintaudesta. Tutustumisen arvoinen sivu :)

Kyseessä on Eläintautien torjuntayhdistys ETT

Tutustumisen arvoinen sivu :) Ainakin minulle, jolla on hirveä hinku juuri klinikkapuolelle töihin.

Torstain 2.2 käytännönpäivä

Torstaina koulussa meillä oli taas käytännönpäivä maatilamestari Harrin kanssa. Käytännönpäivä tarkoittaa siis sitä, että koulupäivän aikana teemme hommia navetalla tai tallissa,kaikkea pieniä rakennustöitä,lehmien harjausta jne.

Muistin ottaa jopa kameran mukaan,joten tiedossa on paaaaljon kuvia :)

Äly, Länsisuomenkarjaa

Nimikkolehmäni Äänikki,Länsisuomenkarjaa

Äänikki

Parin päivän ikäinen sonnivasikka Juures :)

Koulun navettaa

Terhi <3

Koulun suomenhevonen Lissu

Meidän luokan rakentama karanteenikarsina

Meidän luokan rakentama uusi pikkukanala :)

Poseerasin kavereiden kanssa

Luokkakaveri harjaa nimikkolehmäänsä

Lehmien harjausta

Päivän ohjelma alkoi aamulla vasikoiden siirtämisellä, muutama vasikka piti saada pois hapanmaidonjuotolta ja muutama vasikka siirrettiin parteen. Harjailimme myös lehmiä ja naputtelimme koneelle tietoja.

Harri piti meillä myös pienen oppitunnin poikimisen avustuksesta. Oli tosi mielenkiintoista kuunnella omakohtaisia kokemuksia vaikeista poikimisista. Itsestäni ei kyllä vielä olisi siihen, että osaisin tuntea, onko vasikka oikein päin ja kiskoa sen vielä uloskin! Mutta Harri korosti sitä, ettei sitä tarvitse pelätä. Tietenkin lehmää pitää auttaa,jos se apua tarvitsee. Sain myös tietoa siitä, miten päin vasikan kuuluisi olla(etujalat edellä,pää niiden välissä) ja vaihtoehtoisesti myös sen, että sen voi kiskoa ulos myös perätilassa. Odotan mielenkiinnolla, että käsittelisimme poikimisen auttamista vielä teoriatunneilla. Tietofaktana päähän jäi se,että jotain pitäisi tapahtua noin kahden tunnin kuluttua kalvojen hajoamisen jälkeen.

Siivosimme myös lampaiden karsinat ja hoidimme kanat, jotta iltanavettalaisten ei tarvitse huolehtia niistä.

Päivä oli taas opettavainen, pääsin touhuamaan kaikkien eläimien kanssa ja mukavaa oli. Muutaman vasikan kanssa sai taas taistella,että ne sai oikeaan paikkaan, kun niitä siirreltiin. Ainoa miinus oli todella kylmä ilma!

Hiehonavetta

Afrikkalainen sikarutto

Maaseudun tulevaisuudesta löytyy lehtiartikkeli Venäjällä leviävästä afrikkalaisesta sikarutosta.Herkästi leviävää ruttoa on todettu Venäjällä noin tuhannen  kilometrin päässä Pietarista.

Suomessa sikaruttoa ei ole vielä todettu, mutta leviämisen riski kasvaa kokoajan. Helpoiten rutto leviäisi suomalaisiin sikatiloihin ihmisten kautta, joten tautisuojaus täytyy olla hyvin kunnossa. Tauti voi tarttua myös villisioista.

Itseäni surettaa, että kuinka taas suomalaista sikataloutta koetellaan, jos kyseinen rutto leviää Suomeen. Sikataloudella on muutenkin todella vaikeat ajat tällä hetkellä ja tällainen tauti aiheuttaisi mittavia tappioita Suomessa.

kuva: http://www.ngophotos.org/

Lehmän poikiminen

Kun aloitin eläintenhoitajaksi opiskelemisen,minulla ei ollut paljoakaan kokemusta navetasta. Olen kyllä käynyt navetassa,mutta en ikinä ole tehnyt navettatöitä. Syksyllä pääsimme seuraamaan ensimmäistä kertaa lehmän poikimista ja se vasta olikin jännää. Koko luokkamme istui kahvihuoneessa ja seurasi jännittyneesti poikimistapahtumaa :D Monellehan se oli ensimmäinen kerta,kun näki vasikan syntyvän!

ylläoleva vasikka vanhempana

Ensimmäinen poikiminen,jota seurasin

Aluksi luulin,että tapahtuma voisi olla jotenkin ällöttävä tai kuvottava,mutta päinvastoin. Lähinnä sitä odotti innoissaan uutta tulokasta! Tapahtuma on kuitenkin nopeasti ohi(useimmiten). Aluksi luulin myös,että tilanteessa haistaisi veren tai muut nesteet,mutta vasikka ei oikeastaan haise yhtään millekään. Tämä selittynee sillä,että ennenhän villieläimet olisivat heti haistaneet,jos lehmä poikii.

Tehtävä

Syksyllä ensimmäinen tehtävä oli etsiä tietoa Suomessa olevista lihakarjaroduista.Yllätyin rotujen määrästä,vaikka osa näistä onkin todella harvinaisia vielä suomessa.Kaikki tiedot roduista kuvien kanssa löytyy Faban sivuilta

Aberdeen Angus(Ab)
-    Peräisin Skotlannista, Aberdeenshiren ja Angusin maakunnista
-    Luonnostaan nupoja, väriltään mustia
-    paino lehmät 600–800 kg, sonnit 1000–1250 kg
-    Rodulla on hyvät emo-ominaisuudet, menestyy vaatimattomissakin olosuhteissa
-    Vanhin suomeen tuotu lihakarjarotu
-    Alusta saakka pidetty hyvin suuressa arvossa erityisesti lihan laadun ja toisaalta muita rotuja paremman lihan marmoroitumisen vuoksi
-    Rotu on sopeutunut hyvin kaikkiin ilmastoihin
-    Ensimmäiset Aberdeen Angukset saapuivat Suomeen v.1951 Ruotsista

Blonde D’Aquitaine(Ba)
-    Peräisin Ranskasta, Aquitainen seudulta
-    Paino lehmät 700–900 kg, sonnit 1200–1400 kg
-    Väri vaihtelee kermanvaaleasta ruskeaan, Suomen blonde d’Aquitainet ovat sarvellisia, myös nupoja linjoja olemassa
-    Siroluisia, suurikokoisia ja pitkärunkoisia sekä teurasprosentti on korkea
-    Euroopan pisin karjarotu
-    Helpot poikimiset, suosittuja risteytyskäytössä
-    Saapunut Suomeen vuonna 1997

Charolais (Ch)
-    Peräisin Ranskasta, Charolais’n maakunnasta
-    Paino lehmät 700–950 kg, sonnit 1200–1400 kg
-    Väriltään ovat valkoisia tai kellertävän valkoisia
-    Rodusta on olemassa sekä sarvellisia että nupoja linjoja
-    Erittäin korkea lisäkasvukyky, ei rasvoitu helposti
-    Suomeen rotu tuotiin 1950- ja 1960 -lukujen taitteessa

Hereford(Hf)
-    Peräisin Englannista, Herefordshiren maakunnasta
-    Paino lehmät 600–850 kg, sonnit 1000–1300 kg
-    Väritykseltään punaruskeita, tyypillisesti valkoinen pää, rinta ja mahanalusta.
-    Rodusta on olemassa sekä nupoja että sarvellisia linjoja
-    Elinolosuhteiltaan varsin vaatimaton, hyödyntää luonnonlaitumia sekä karkearehuja erinomaisesti
-    Kookas ja kestävä rotu, hyvät emo-ominaisuudet
-    Tuotu Suomeen 1960 –luvulla


Highland Cattle eli ylämaan karja (Hc)
-    Peräisin Skotlannista, Ylämailta ja läntisiltä saarilta
-    Paino lehmät noin 500 kg, sonnit 800–900 kg
-    Väriltään tyypillisesti kullanruskea, mutta värivivahteita löytyy vaaleasta mustaan
-    Erinomaisen säänkestävä, nahka on kaksi kertaa tavallisen naudan nahkaa paksumpi ja sillä on kaksinkertainen karvapeite
-    Tulee toimeen hyvin vaatimattomissa olosuhteissa laihallakin laidunruoholla
-    Kehittyvät hitaasti ja saavuttavat sukukypsyyden muita rotuja myöhemmin, mutta ovat pitkäikäisiä, rodun emo-ominaisuudet ovat erinomaiset

Limousin(Li)
-    Peräisin Ranskasta, Limogesin maakunnasta
-    Paino lehmät 650–850 kg, sonnit 1100–1300 kg
-    Väriltään kullankeltainen tai –ruskea
-    Keskikokoinen liharotu, Suomessa rodun sarvellista linjaa on enemmän kuin nupoa linjaa
-    Rotu on tunnettu erinomaisesta lihaksikkuudesta, kasvattaa komeat lihakset pienemmällä rehumäärällä, kuin muut keskeiset liharodut
-    Ei rasvoitu helposti, hyvät teurasominaisuudet
-    Ensimmäinen Limousin-tuttavuus Suomessa oli Fanfaron-niminen sonni, jonka spermaa tuotiin 1970-luvun lopulla
-    Vuonna 1981 tuotiin ensimmäinen Limousin-sonni Tanskasta Suomeen.

Simmental(Si)
-    Peräisin Sveitsistä, Simme-joen laaksosta
-    Paino lehmät 700–950 kg, sonnit 1200–1400 kg
-    Väriltään eläimet ovat kirjavia valkoruskeita, löytyy sekä sarvellisia että nupoja
-    Tunnettuja hyvistä emo-ominaisuuksistaan, hyviä maidontuottajia, hyvä hedelmällisyys sekä taipumus kaksosvasikoihin
-    Hyväluonteisia ja niiden käsittely on helppoa
-    Suomeen ensimmäiset eläimet on tuotu vuonna 1990

Piemontese(Pi)
-    Peräisin Italiasta, Piemonten seudulta
-    Paino lehmät n. 650 kg, sonnit n. 1000 kg
-    Väriltään tummanharmaita, ohutnahkaisia ja siroluisia, ja rodun teurasprosentti on korkea
-    Käytetään lähinnä liharoduksi, mutta kotimaassaan sitä käytetään myös lypsyrotuna
-    Suomessa puhdasrotuisia lehmiä vain muutama, risteytyksiä jo kymmeniä
-    Rodun erikoispiirre on kaksoislihas, joka kehittyy vasikoille muutaman viikon ikäisenä, ei ole samassa määrin poikimisvaikeuksia kuin muilla kaksoislihaksen omaavilla roduilla.
-    Rotua on tuotu Suomeen 1990 -luvulta lähtien

Dexter(De)
-    Peräisin Irlannista, lounaisista maakunnista
-    Paino lehmät n. 350 kg, sonnit 500–600 kg
-    Eläimet ovat punaisen, ruskean tai mustan eri sävyisiä, sarvellisia
-    Hyvin pienikokoinen liharotu, hyvät emo-ominaisuudet
-    Ovat ketteriä, sopivat hyvin luonnonlaitumille
-    Kehittyy nopeasti pienestä koostaan huolimatta
-    Tullut Suomeen vasta hiljattain

Galloway(Ga)
-    Peräisin Skotlannista, Gallowayn seudulta
-    Paino lehmät 400–600 kg, sonnit 800–1000 kg
-    Ovat mustan, harmaan, ruskean tai valkoisen eri sävyisiä, olemassa myös kaksivärinen tyyppi, jolla on valkoinen vyökuvio
-    Luonnostaan nupoja
-    Sopii hyvin laitumelle ankaraankin ilmastoon paksun karvan ja tiiviin aluskarvan takia
-    Suomessa vielä harvinaisia, toistaiseksi vain risteytyseläiminä

Texas Longhorn (Lh)
-    Rodulle  tunnusomaista on pitkät sarvet, jotka voivat kasvaa jopa yli kahden metrin pituisiksi
-    Rodun alkuperäinen nimi on Longhorn Cattle (Longhorn-karja)
-    Rodun kannattajat pelastivat karjan sukupuutolta vuonna 1927, Rodun henkiinjäämisen ovat varmistaneet Texasin osavaltion karjankasvattajat, siksi rotua kutsutaan nykyään nimellä Texas Longhorn
-    Lehmän poikiminen on helppoa
-    Viihtyy kaikissa ilmastoissa
-    Karjan liha on vähärasvaista ja kolesterolitaso on alhainen
-    Rodun kasvatus alkanut Suomessa vuonna 2008 pakastetuista alkioista

Happy!

Torstaina meillä oli koulussa käytäntöä ja opettajamme Harri ojensi minulle paperilapun ja en meinannut uskoa silmiäni,mitä siinä luki!

Minä olin ollut kuukauden navettatyöntekijä joulukuussa! Palkinnoksi siitä tosiaan saa leffalipun ja kunniakirjan. Ensimmäinen kerran luokaltamme palkittiin marraskuussa kaksi henkilöä. Tapa jatkuu aina kesälomaan saakka,joten noin puolet ryhmästämme ehtii saada kunniakirjan kevääseen mennessä.

Itseäniä ajatus lähinnä nauratti,kun mietin mitä meidän aikanamme mokailimme navetalla: vasikat karkasivat,kun emme olleet sulkeneet karsinan ovea kunnolla ja lypsyllä muutama lehmä ei tyhjentynyt kunnolla.

Mutta tietenkin se on asenne,mikä ratkaisee. Minulle on aina tärkeää tehdä työni kunnolla ja yrittää parhaani,vaikka en aina osaisikaan kaikkea. Mutta silloin kysyminen on tärkeää. Ikinä en ole pelännyt työntekoa ja nautin fyysisestä työstä. Enemmän työpaikalla ärsyttää se,jos ei ole tekemistä.

Nyt on hyvä fiilis lähteä maanantaiaamuna taas navettavuoroon,kun tiedän,että asennettani ja työtäni arvostetaan :)